Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
F1 NEWS   F1 KESKUSTELU   F1 VEIKKAUS   KIMIN SIVUJA   LINKIT   VIDEOT F1UUTISET

Mika Häkkinen

Katso Häkkisen kotisivut    

Katso Häkkisen fanisivut  

Katso Häkkisen fanisivut   

Katso Häkkisenfanisivut                 

    

  • Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta1968 Martinlaaksossa Vantaalla on suomalainen kilpa-autoilija ja Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Vuodesta 2005 lähtien Häkkinen on kilpaillut DTM -vakioautosarjassa.

    Uran alku

  • Nuorena Häkkinen ajoi mikroautoja. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan, jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.
  • Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Opel Lotus. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi.
  • Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990. 

    F3-ura
  • Kaudella 1989 Häkkisen auto ei ollut paras mahdollinen, mutta Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä.
  • Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi. 

Formula 1 -ura

  • Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.

 Lotus-vuodet 1991–1992

  • Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus -tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.
  • Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin . Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993. MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.

 

McLaren-vuodet 1993–2001, 2006

  • Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen suoriutui upeasti voittamalla ensimmäisissä McLarenilla ajamissaan aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintopallille sijoittumalla kolmanneksi.
  • Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeot'lla ajamalla kuudesti palkintopallille ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi.
  • Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Kauden päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend-kaarteessa takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Kuin ihmeen kautta Häkkinen selvisi hengissä ja edes ilman aivovauriota pitkälti nopean ja taidokkaan ensiaputoiminnan ansiosta. Häkkinen toipui nopeasti ja tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettavaan kilpailuun.
  • Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan. Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.
  • Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari -tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.
  • Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa, ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.
  • Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.
  • Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden jälkeen Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.
  • Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa. Puhuttiin myös Bergerin tarjonneen Häkkiselle paikkaa Toro Rosso -tallista.

Lähde: Wikipedia

 

©2017 Formula 1,The flying finns,Suomalaiset F1 kuljettajat - suntuubi.com